Mamwork on tarjonnut yrityksille joustavia resursseja ja tekijöille upeita mahdollisuuksia osa-aika ja projektitöihin jo vuosikymmenen ajan.
Miksi se on niin merkityksellistä? Mihin tällaista palvelua tarvitaan?
Tämä blogi voisi käsitellä työn murrosta ja työn tekemisen tapojen muuttumista – sillä päivänselvää on, että asenteemme työtä ja sen tekotapoja ovat hurjaa vauhtia muuttumassa. Koronapandemia opetti koko tietotyötä tekevälle yhteiskunnalle ne tavat toimia, joihin Mamworkin toimintamalli on nojannut jo pitkään: työtä voi tehdä käytännössä mistä vain ja moni työ on myös aikariippumatonta. Toimiston voi perustaa oikeastaan minne vain, varsinkin kun älypuhelimien hotspotit tarjoavat nettiyhteyden helposti ja edullisesti.
Mutta puhutaanpa merkityksellisyydestä – siitä, miksi ihmiset haluavat tehdä töitä silloinkin, kun siihen ei ehkä yhteiskunnan yleisten normien mukaan olisi ”pakko”?
Itse sain työn merkitykseen liittyvän oivalluksen Mamworkin alkumetreillä, kun kuopukseni oli noin vuoden ikäinen. Tein koulutussuunnitteluuun liittyvän projektin eräässä yrityksessä: työskentelin yhteensä viisi päivää muistaakseni kolmen viikon aikana. Loin yritykselle koulutuskalenterin ja -suunnitelman, ja sain työstäni ylistävää palautetta. Muistan, kun ajoin viimeisestä tapaamisesta kotiin, oli olo kuin voittajalla. Vasta myöhemmin ymmärsin, miksi. Toki mieltä lohdutti hoitovapaakorvauksen moninkertaistaminen eli suora taloudellinen hyöty. Mutta ei, ne eivät olleet eurot tililläni jotka toivat hymyn huulilleni vaan se oli se fiilis, jonka sain tästä kokemuksesta. Minun asiantuntemustani oli tarvittu, arvostettu. Sain jutella aikuisten ihmisten kanssa, sain palautetta ja pääsin tekemään asioita, joilla oli selkeä alku ja loppu.
Myöhemmin olen työskennellyt paljon erityislasten vanhempien kanssa – sellainenhan minusta itsestänikin tuli – sekä kohdannut lukuisia haastavassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä: omaishoitajia, itse vakavasti sairastuneita tai vaikkapa konkurssin tehneitä yrittäjiä. Viime aikoina olen tavannut myös Ukrainasta paenneita asiantuntijoita, jotka aloittelevat uutta elämää Suomessa. Kaikkien heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa toistuu samat teemat ja vahva halu tehdä työtä.
Työ on aina valinta: valitsemme, teemmekö töitä käsillä, aivoilla, tietokoneella, siveltimellä tai konetta kuljettaen. Haastavat kotiolot eivät ole kenenkään oma valinta tai toive. Kun saamme tehdä asioita, joita itse valitsemme, voimme paremmin.
Työstä saa palautetta ja se tarjoaa selkeän alun ja lopun. Projektissa päätös on selkeämpi, mutta voidaan ajatella että jopa pelkästään mitattavat työajat määrittävät tätä. Toisin kuin epäselvissä elämäntilanteissa, joissa tunne kontrollista hukkuu ja epämääräiset uhkakuvat vievät helposti kaistaa ajatuksilta.
Työ tarjoaa aikuiskontakteja ja mahdollisuuden tehdä jotain ihan muuta. Hoivatilanteesta kun ei juuri palautetta saa – ainakaan mitään hyvää tai kannustavaa. Toki tähänkin löytyy poikkeuksia.
Yrityksien näkökulmasta katsottuna nämä tilanteet tarjoavat mahdollisuuden löytää työlle tekijä, jonka motivaatio on timanttinen ja joka ei turhia häslää epäolennaista. Ihmisen taidot, osaaminen ja motivaatio kun eivät katoa minnekään, vaan ne alkavat kukoistaa uusien mahdollisuuksien äärellä.
On paljon töitä, joiden tekemiseen ei tarvita täyttä työviikkoa. Yritykset voisivatkin heittää romukoppaan ajatuksen, että timanttisia tekijöitä löytyy vain tarjoamalla vakituista, kokoaikaista työtä. Esimerkiksi markkinoinnin, taloushallinnon ja generalistin erilaisiin tehtäviin löytyy tekijöitä, jotka etsivät haasteita ja mahdollisuuksia erilaisilla tuntimäärillä.
Pia Lemmetty
Mamwork oy info@mamwork.fi Puh. 040 753 1057 Pia on Mamworkin omistaja, Leijonaemot ry:n toiminnanjohtaja (nyt sapattivapaalla), sarjayrittäjä, kolmen lapsen äiti & omaishoitaja